Powarin tekoa

11-vuotias st. petersilainen tekemässä power point -esitystä koulun tietokoneluokassa. Luokka on kovassa käytössä ja tietotekniikan kaikkia mahdollisia etuja käytetään hyväksi. Verkkoyhteistyö eurooppalaisten koulujen kanssa on suosiossa.

Koulun pihalla

St. Petersin koulurakennukset ovat avoimet ja ilmavat. Pihalla on paljon kasveja ja upeat näkymät vuorille. Poikien koulupukuun kuuluu marunan punainen neule tai neuleliivi, sen alla valkoinen paita; lisäksi harmaat suorat housut. Jokaisella pojalla on käytössään 14 asua, joista aina kerrallaan seitsemän on pesulassa ja seitsemän käytössä.

Kierrätystä ja roskien lajittelua

St. Petersin oppilailla on valinnainen oppiaine nimeltään environmental education.Minä pidin heille yhden kaksoistunnin roskien lajittelusta. Kerroin ihan yksityiskohtaisesti, miten minä lajittelen ja kierrätän roskia. Intiassa ympäristöasiat ovat tärkeitä ja ympäristöstä tunnetaan huolta. Suuressa maassa kuitenkaan ei ihan kaikkea pystytä huolehtimaan. Teiden varsilla palaa usein nuotioita, kun roskat vain poltetaan. Myös kompostointi on uusi asia.
Oppilaat kuuntelivat jämsänkoskelaista roskienlajittelua tarkasti. Mutta ilmeet olivat näkemisen arvoisia, kun kehotin heitä muovikassien sijasta kantamaan koreja ja kangaskasseja, kun aikanaan käyvät vaimojensa kanssa ostoksilla. Osa pojista katsoi minua sillä silmällä, että luuletko tosiaan meidän joskus menevän vaimon kanssa ostoksille!
Toivottavasti hyvinvoinnin lisääntyminen ei tarkoita myös kaikkia hyvinvoinnin haittapuolia, kuten ylipakkaamisesta aiheutuvaa roskavuorta.

Idan ihmeita

Yritin juuri ladata pari kuvaa takalaisista maisemista, mutta jostain syysta kone tokkii. No, katsellaan sitten tunnilla.
Aina puhutaan niista Intian lehmista. Niita todella liikkuu taalla kaduilla ihan vapaana. Puhveleita myos. Katukoiria riittaa joka lahtoon. Olin eilen hieronnassa ja tulin sitten sielta alkuillasta takaisin koululle. Rauhallinen ihana kavely pikkuteilla ja yhden lehman ohitus. Mutta nautiskelin liian kauan rauhaisista tunnelmista ja pimeys tulikin akkia. Sattui sitten olemaan sahkokatkos, joten minun etenemiseni kuoppaisella, pimealla kadulla oli todella hidasta. Kun paasin asunnollemme , Lawrence Villa nimeltaan, ei siellakaan ollut sahkoa. Kamppikset olivat jo lahteneet. Kannykan valossa taiteilin oven auki ja etsin itselleni vaihtovaatteet. Myohastyin dinnerilta enka saanut paalleni minulle teetettya saria kuten muilla opettajilla oli. Tana iltana on sitten sarin vuoro.
Luonto on upea, upea ja upea. Ollaan kiipeilty vuorilla, ihasteltu poytavuorta ja Krishna-joen laaksoa.
Nyt on aika lahtea 8 A:n hissan tunnille.

Tyttokoulu - poikakoulu

Tama St. Peter's on siis poikakoulu, joka on perustettu vuonna 1904. Taalla on oppilaita, joiden isat ja isoisat ovat ehtineet kayda samaa koulua. Poikien paiva on ohjelmoitu aamusta iltaan. Oppituntien jalkeen on monenlaista ohjelmaa jousiammunnasta break danceen.
Eilen illalla oli cultural program yhdessa muiden koulujen kanssa. Musiikkia, perinteista tanssia ja aivan huikea 9. luokan poikien break dance.
Yhteensa Panchganissa on 40 koulua. Muuta taalla ei sitten olekaan paitsi kauppoja ja yrityksia, jotka palvelevat naita kouluja. Kuten raatali, joka tekee opettajien ja oppilaiden koulupuvut. Vanhemmat lahettavat lapsensa Mumbaista kouluun tanne vuorille, missa ilmasto on ihanteellinen eika ole suurkaupungin saasteita. Mumbaissa on asukkaita muuten lahes 20 miljoonaa.
Koulun opettajat ovat kotoisin eri puolilta Intiaa. Etelan Keralasta, pohjoisen Delhista ja idan Kalkutasta. Matkan pituuden he ilmoittavat ajassa: kaksi paivaa tai paivan junalla. \
Olemme kayneet myos parissa tyttokoulussa. Eilenkin juttelimme pitkaan Kimmins schoolin opettajien kanssa. He olivat tosi uteliaita kuulemaan elamasta Suomesta. Suuri kysymys heille on, voiko tytot paastaa turvallisesti tietokoneen aareen. Voitte vain arvailla, millaisia mielipiteita on seitsemalla suomalaisella opettajalla. "Seven sisters" niinkuin meita taalla kutsutaan. Siita tulikin mieleen, etta tanaan on Aleksis Kiven paiva.

Indian food

Etukateen tiesin intialaisesta ruuasta curryn, riisin ja naan-leivan. Nyt olen oppinut, miten monenlaista riisia on olemassa ja miten monella tavalla sita voi valmistaa. Perusmausteisiin kuuluu kardemumma, neilikka, inkivaari, kaneli, sinapinsiemen. Niista sitten jauhetaan sekoitus. Ruoka on tosi tulista, vaikka meille ei ehka kaikkia aivan tulisimpia versioita ole syotettykaan. Mutta ruoka on todella herkullista; paaosin kasvisvoittoista. Ruokalistoissa mainitaan erikseen Non-vegatarian. Liha on joko lammasta tai kanaa. Possua tai nautaa taalla ei syoda.Ruokajuomana on vesi. Me juomme koko ajan pullotettua vetta, ettei vatsatauti paasisi iskemaan.
Entas sitten tuo koulun ruokala? Henkilokuntaa on kerrallaan paikalla n. 10 vajaata 200 oppilasta varten. Kaikki oppilaat syovat siis samaan aikaan. Meteli on melkoinen. Kankarisveden ruokala on siihen verrattuna aivan retriitin veroinen.
Lauantaina kylakoulussa soimme lattialla viikunanalehdista tehdyilta lautasilta. Ruoka oli maistuvaa, mutta pikkelsi oli niin tulista, etta silmat vuotivat vetta. Pitkaan kihelmoi kaikkialla kasvoissa.
Ruuat ovat myos ihanan varikkaita. Luulen kuitenkin, etten mina joka arkipaiva ehdi pilkkomaan niin valtavasti erilaisia vihanneksi kuin intialainen ruoka vaatii. Vai pitaisikohan tehda niinkuin naiset Mumbaissa kuulemma tekevat; pilkkovat iltaruuan vaatimat vihannekset bussissa tai junassa matkalla toista kotiin.

Apinoita pihapuussa

Koulun pihapuussa hyppii ja kiljuu apinalauma. Oppilaat ovat sen sijaan iloisia ja olenkin jo satoja kertoja vastannut tervehdykseen Good morning miss.
Koulun n. 200 oppilasta asuvat neljassa eri tuvassa. Me syomme aamiasta aina yhdessa poikien kanssa suuressa Dining hallissa.Poikien paiva on hyvin tiukkaan ohjelmoitu. Aamunsa he aloittavat joko joogalla tai jollain pallopelilla. Jotain liikunnallista kuitenkin. Siis aloittavat ennen 7.30 syotavaa aamupalaa. Kotitehtavat he tekevat yhdessa illalla. Oppitunnit ovat vain 35 min, mutta hyvin tehokkaita. Aikaa ei kulu vihkojen etsimiseen, myohassa tulevien kolisteluun tms. Se 35 min. on taytta opiskelua.
Ymparisto on uskomaton. Panchganissa on valtava poytavuori, jonka paalta kavimme ihailemassa Krishna - valleyn maisemia ja laakson ylla kaartelevia kotkia.
Paasimme myos tutustumaan pieneen kylaan, joka tuottaa lehmanlannasta biokaasua omaan kayttoon. Kylakoulussa oli 15 oppilasta. Yksi oppilaista opasti meita vesiputouksilla, sai siita 20 rupiaa oppikirjoihin. (20 rupiaa on n. 30 centtia)
Nyt olemme lahdossa vakuuttamaan joukkoa rouvia siita, etta myos tytot kannattaa paastaa tietokoneiden aareen.

Pakattu

Kaikki on ehkä tehty. Mutta unohduksille ei voi enää mitään, joten parasta vaan katsella eteenpäin. Pari tuntia koulua vielä ja sitten viitasaarelaisen Tuulan kanssa bussilla kentälle. Printtasin Shijon tekemän lukujärjestyksen, joten bussissa ja koneessa on aikaa orientoitua tulevaan. Matkustan Mumbaista Panchganiin yhdessä koordinaattori Peter Patraon kanssa. Luulen vaan, että työpäivän ja yölennon jälkeen en ole kaikkein sosiaalisinta matkaseuraa.

Intiaan!

Viime syksynä Vitikkalan koululla Jämsässä järjestettiin Aasia - päivä, jossa Helena Law esitteli intialaista St. Peter's Schoolia ja etsi kumppaneita verkkoyhteistyöhön. Lupauduin mukaan silloisen 7 A:n kanssa. St. Peter's school on poikakoulu ja 7A:n oppilaista valtaosa on poikia. Luokan muutama tyttö tuo lisäväriä yhteistyöhön.
Lukuvuoden 2006 - 2007 aikana aloitimme työt ja esittelimme itsemme verkkolehdessämme; sen osoite on www.ejournal.fi/finnindia03. Kevään aikana ehdimme järjestää myös yhden on line - istunnon. Oli fantastista kuulla kaukaisten partnereiden äänet livenä. Istunnon jälkeen pancganilaiset aloittivatkin kesälomansa.
Syksyllä Helenalta tuli tieto, että OPH on myöntänyt perusopetuksen kansainvälistymiseen tarkoitettuja varoja Intia - verkostolle. Oli helppo päättää, haluanko lähteä tutustumaan partnerikouluumme.